Paluu arkeen

Heippa pitkästä aikaa! Blogi on elänyt kesän hiljaiselossa, ja syitä löytyy monia. Aloitetaan vaikkapa alkuun siitä, että kerron mitä epäonnista meille tapahtui kesäkuussa. Aada sai silmäänsä haavauman leikkiessään toisen koiran kanssa. Haavauma osoittautuikin hieman hankalemmaksi tapaukseksi, sillä se ei lähtenyt parantumaan kunnolla - Aada sai myös valitettavasti itse hangattua silmää huonompaan suuntaan, joten lääkärikäyntejä meille kertyi kesäkuun aikana aika monta. Aada elelikin koko kesäkuun aika lailla muovikauluri päässä, sillä silmän täytyi antaa parantua rauhassa. Tietysti leikit ja treenitkin jäivät vähemmälle, mutta pääasia oli, että silmä saatiin kuntoon. Silmää paranneltiin siis melkeimpä koko kesäkuu, ja heinäkuussa vihdoin päästiin elämään normaalia arkea, kun silmä vihdoin parantui kokonaan. Lääkäri totesi silmän terveeksi ja sanoikin, että silmä teki oikein ihmeparantumisen - nyt se on ennallaan ja tuo tapaus on enää vain muisto menneisyydessä.

Tämä kuva on tältä päivältä, kun käytiin pitkästä aikaa Viia-staffin kanssa pitkällä metsälenkillä! Heillä on niin hauskaa keskenään, ja arvojärjestys on kohdillaan - Aada kertoo mihin mennään, mikä on OK ja mikä ei, ja Viia on nöyrä ja kuuntelee, sekä kunnioittaa Aadaa. Lenkit ja leikit sujuvatkin näiltä kahdelta hyvin, kun molemmat tietävät paikkansa!

Toinen syy blogin hiljaiselolle on miun koulu. Koko kesän ajan olen siis käynyt töissä sekä tehnyt samaan aikaan viimeisiä koulujuttuja, ja ennen kaikkea työstänyt opparia. Opinnäytetyö ja kaikki muut hommat on nyt tehty, ja valmistunkin tämän kuun lopussa tradenomiksi - jee! Vihdoin, kolme vuotta siihen meni, ja hienoa saada tuo "saaga" päätökseen ja vieläpä puoli vuotta etuajassa. Tulevaisuus on vielä auki, mutta menen päivä kerrallaan ja katson, mihin elämä johtaa.

Tämä kuva on tältä päivältä myös - Aada 2 vuoden ja 4 kuukauden ikäisenä. Maailman mainioin koira, ja minun silmääni niin kaunis!

Nyt kun kouluni loppuu ja siirryn työelämään, jää aikaa enemmän myös koirajutuille. Paljon olisi mielen päällä, mutta talous ja aika ovat tietysti rajalliset, niin kuin varmasti meillä kaikilla. Haaveissa olisi ainakin päästä treenaamaan kurssimuodossa rallytokon avoimen luokan juttuja, sillä se on meidän kilpailuluokka sitten kun seuraavaksi kisoihin ilmoittaudutaan. Ollaan toki tehty paljon juttuja ihan kotona, ja käyty treenailemassa ulkona porukalla - Aadalla on avoimen luokan kyltit aika hyvin jo hallussa. Tietynlaista varmuutta ja tasapainoa haluaisin kuitenkin vielä tuoda meidän suoritukseen mukaan, varsinkin, kun avoin luokka suoritetaan ilman talutinta. Aada seuraa kyllä tosi mainiosti, mutta se pitäisi saada kestämään koko radan ajan - hiljalleen hiljalleen! En ota mitään paineita kisaamisesta, ilmoitan meidät kisoihin sitten, kun siltä tuntuu.

Samaa kuvasarjaa tämän päivän lenkiltä - kuuma tuli vaikka oli suht vilpoisa keli! Aurinko lämmittää vielä mukavasti - ollaankin aurinkoisina päivinä otettu ilo irti lämmöstä ja käyty uimassa, sitä Aada rakastaa yli kaiken, ja hyvä niin! Se hakisi lelua ja keppiä järvestä niin kauan kuin vain itse jaksan heittää.

Näyttelyihin olisi myös kiva mennä, mutta ei oikein ole löytynyt sopivia tästä lähialueilta. Jatketaan etsimistä ja mennään sitten kun sopiva päivä löytyy! Luonnetestiinkin haluaisin viedä Aadan - heinäkuussa sille oli jo paikka varattuna täältä Lappeenrannasta, mutta juoksut alkoivat juuri ennen luonnetestiä, joten Aada ei voinut siihen sitten osallistua. Onneksi niitäkin tulee uusia ja varmasti löydetään joku sopiva hetki suorittaa sekin homma. Blogin suhteen miulla onkin nyt aikaa "ryhdistäytyä" ja ruveta päivittelemään enemmän juttuja tänne - nyt kun koulu on lopussa ja siltä osin ei ole enää pakollisia aikaa vieviä tehtäviä. Joten tämä blogi aktivoituu nyt ja rupean päivittelemään hieman useammin meidän kuulumisia tänne!

 

Nämä kuvat taitavat olla viime viikolta, tai parin viikon takaa - oltiin ihastelemassa kaunista auringonlaskua linnoituksessa. Asutaan lähellä Lappeenrannan kaunista linnoitusta, ja käydäänkin lähes päivittäin siellä lenkillä ja juurikin näinä hetkinä on ihana pysähtyä istumaan ja hengähtämään.