Arjen touhuja

Kylmä ja harmaa loppuvuoden arki on taas koittanut, ja yritetään kukin tahollamme selvitä tästä harmaudesta. Kaikkea puuhaa ja tekemistä olen miulle ja Aadalle järkkäillyt, tässä niistä hieman kuvien kera tarinaa.

Sunnuntaina käytiin tekemässä kisanomainen rallytokoharjoitus Lappeenrannassa treenihallilla. Treeni oli järjestetty siten, että tilanne muistutti täysin vastaavaa kilpailutilannetta. Tosi hyvää harjoitusta oli! Tehtiin tietysti avoimen luokan rataa Aadan kanssa, kun siirryttiin RTK1:n myötä ylempään luokkaan viime vuonna. Milloin sitä uskaltaisi kisoihin lähteä? Aada tekee tosi hyvin ja keskittyneesti, liikkuu vapaana hyvin tiiviisti miun vierellä. Pientä hienosäätöä vaatii ohjaajan oma toiminta. Treeniä treeniä! Seuraava treeni on varattu viikon päähän, silloin luvassa rallyn ratatreeniä.


Kolmisen viikkoa sitten Pinja oli varannut Sabletail's koirille paimennuspäivän Lappeenrantaan. Mukana oli hyvä poppoo heelereitä sekä kelpoja, Aada ei tällä kertaa osallistunut, kun koiria oli jo ilmoitettu sen verran, että päätin, että mennään me toisella kerralla. Olin kuitenkin katsomassa paimennusta, ja kuvassa näkyvä, Aadan tyttö, ihana Kaya, paimensi hirmuisen hienosti lampaita. Muidenkin suorituksia oli ilo seurata, niin mielenkiintoista! Aadasta sitten matskua enemmän, kun saadaan paimennuspäivä varatuksi. Paimennuksen jälkeen kuitenkin piti treffata mamman ja tyttären kanssa, joten lähdettiin yhdessä metsälenkille. Kylläpä heillä oli hauskaa keskenään, äiti ja tytär.


Ja tietysti kaiken treenailun lomassa ollaan pidetty myös kropasta huolta. Aadan hoitaa kuntoon Jonna (Koirahieronta Haukahdus). Jonna tuntee Aadan hyvin, ja osaa auttaa meitä aina tilanteeseen mukautuen. Aada menee aina kirjaimellisesti kiljuen hierontahuoneeseen, ja tämä yltiöiloinen asenne toistuu joka ikinen kerta. Silti se malttaa käydä pian viltin päälle pötköttämään, ja uinahtaa kuvanmukaiseen horrokseen, kun Jonna hieroo jumeja pois. Aadalla on lihakset nyt tosi hyvässä kunnossa, ja enää ei ole kuin pieniä jumeja havaittavissa. Kiitos Jonnalle!


Myös kotona otetaan rennosti. Kun treenit ja lenkit on tehty, ja pakolliset askareet hoidettu, voi sänkyyn pötkähtää aivan pitkälleen. Tämä kuva on lauantai-illalta, kun itse olin toisessa huoneessa, ja ihmettelin, että missähän koira on (normaalisti on nukkumassa ihan lähellä). No, hiivin makuuhuoneen ovelle ja näky oli tämä. Häntä vain kevyesti heilahti, kun kurkkasin oven suulta, eikä Aada todellakaan ollut liikkumassa mihinkään. Lauantaina oli uuvuttava päivä kun lenkkeiltiin, treenattiin ja käytiin vielä mummolla kylässä, jossa tietysti piti vahtia touhuja ja kerjätä ruokaa sekä huomiota.

Kommentit

Suositut tekstit