Tokovideo ja tilannekuvia

Koulu alkoi taas reilun mittaisen loman jälkeen ja on aika ottaa rytmeistä taas kiinni. Aada sopeutuu yksinoloon hyvin, pienestä pennusta lähtien osannut olla yksin tuhoamatta mitään mattoa kummempaa. Päivinä, jolloin on aikaa keksiä vähän erikoisempaa tekemistä, ollaan sovellettu erilaisia treenejä - sisällä sekä ulkona. Kimppalenkit ovat myös mukavimpia juttuja, tänään yksi semmoinen takana. Kiitos mukana olleille, Aadalla oli juoksukamuina kelpiet Kuura, Fani, Roka-äiti sekä Papi-veli. Illalla vielä iskä-Tarmon ja Alvinin luo kylään - Aadan päivä oli aika lailla paketissa kun kotiin päästiin.

Olen nykyään tykännyt kuvata videolle vähän meidän treenejä, oli se sitten jumppailua, tokoa tai muuta aivotyöskentelyä. Päätin jakaa nyt yhden tännekin, kun niin ylpeä olen Aadasta. Laatu ei päätä huimaa, kun on puhelimella kuvattu, mutta ehkä siitä ideasta saa kiinni! Ja äänet päälle - on kovin Aadamainen musiikki taustalla... Harjoituksena paikallaolo istuen sekä paikkamakuu. Harjoituksen hankaloittamiseksi kiersin vielä koiraa ympäri. Aada pysyi asennoissa paikallaan tosi hienosti eikä tassut nousseet maasta, vaikka onkin tosi herkkä käskyilleni ja liikkeilleni.

     

Tänään käytiin Mustissa & Mirrissä valjaiden kokeilussa ja napattiin kaverikuva kivan valkoisen koiran kanssa jonka kanssa Aada vaihtoi suukkoja!
Aada tuntee jo monia taloja ja paikkoja ja yksi suosikeista on parhaan ystäväni kodin ovi, jonka ohi kävellessämme saattaa pikkuinen jäädä oven eteen istumaan ja odottelemaan josko mentäisiin taas kylään... symppis!

Malttaminen on vahvistunut päivä päivältä ja tällaisia harjoituksia tehdään paljon - näitäkin herkkuja Aada odotti nöyrästi silmiin katsoen, kuitenkin kesken harjoituksen siirsi hitaasti nenänsä herkun päälle - kielsin - Aada nosti nenän takaisin ylös eikä napannut herkkua! Kyllä varmaan teki vaikeaa moiselle herkkusuulle...

Pentu on aina pentu - treenailujen ja leikkien jälkeen uni maistuu edelleen, vaikka ikää onkin tullut lisää. Parasta on jos pääsee itse rakentamaan pesänsä muhkeiden tyynyjen sekaan, siellä vierähtää tunti jos toinenkin!