Päivä meidän kanssa

Jokaisella koiranomistajalla arki on hyvin erilaista ja vaihtelevaa, meillä arki on pyörinyt koiran tulon myötä oikein hyvin. Aada on pian 2-vuotias ja on hyvin aikuistunut jo nyt. Arkipäivät pyörivät usein samaa rytmiä, tekemistä pyritään vaihdella ja keksiä aina joka päivälle jotain kivaa. Aina ei kuitenkaan ehdi tehdä muuta kuin käydä lenkillä, mutta Aada rauhoittuu kotiin tosi hyvin. Koskaan ei ole ollut ongelmaa tylsyyden kanssa, esimerkiksi Aadan suurin rikos pentuna oli se, kun hän söi mattoon reiän. Lenkeillä ja treeneissä pyritään antamaan kaikkemme ja saada virtaa kulutettua, kotioloissa kerrostaloasunnossa Aada on hyvin rauhallinen ja hiljainen asukas. Ei reagoi ääniin muuta kuin juuri ja juuri korviaan heilauttamalla.

Kun Aada tuli meille, asuimme eri asunnossa kuin nyt. Se oppi jo pentuna hyvin talon tavoille ja moni ei tiennytkään silloin kesällä, että meille muutti pentu, kun ei Aada pitänyt mitään ääntä. Aada sopeutui myös muuttoon hyvin - ei mennyt kauaa kun uudet lempipaikat löytyivät tästä asunnosta ja nopeasti oppi miten hississä ollaan.

Siirrytään nyt kuvien pariin, olkaa hyvät - "my day" eli meidän päivämme:

Meidän normiaamut näyttävät aika usein tältä - herätään 7-9 aikaan riippuen koulusta/töistä. Aamuruoka laitetaan pehmenemään ja lähdetään ulos lyhyelle lenkille. Sitten sisälle ja aamuruoan kimppuun, jonka syötyään Aada kirmaakin usein sohvalle jatkamaan uniaan. Hän on hyvin aamu-uninen tyyppi!

Aloitin reilu kuukausi sitten uuden harrastuksen - joogan. Joka päivälle, kuukauden ajan, on ollut oma joogaohjelma ja sen olen pyrkinyt aina suorittamaan aamusta aamupalan jälkeen - jostain syystä matolle ilmestyy aina läheisyydenkaipuinen kelpie jota ei millään viitsisi häätää pois... ihana Aada!

Näin talvisin vapaapäivinä tai iltavuoropäivinä pyritään lähtemään aamupäivästä tai puolen päivän aikaan ulos - yleensä jäälle! Tämä on päivän parasta aikaa, aurinko paistaa ja järven jäällä saa kelpie juosta minkä jaloistaan pääsee. Aikaa on myös poseerauksille!

Usein jäälenkeille saadaan myös kamuja mukaan - hyvin useasti se kamu on parhaan ystäväni staffityttö Viia (ikää 10 kk). Nämä tytöt ovat parhaita kamuja ja tulevat hienosti toimeen keskenään!

Tällä hetkellä meillä ei pyöri mitään kurssia tai koulutuksia, joten tekemistä on keksittävä itse ja omalla porukalla - ollaankin nyt pari kertaa käyty talven aikana treenaamassa rallytokoa hallissa. Kivaa on ollut ja kovasti haluaisin viedä Aadan jo toisiin kisoihinsa!

Iltalenkillä, ennen iltaruokaa, saatetaan vielä käydä uudelleen jäällä taikka sitten ihan "normilenkillä", aika lailla sääolosuhteista riippuen. Auringonlaskut ovat jäältä katsottuna niin kauniita joten niitä menee ihan mielellään ihastelemaan, vaikka olisikin kirpeä pakkasilta.

Illalla kotona onkin sitten usein virkeä kelpie. Vaikka päivällä olisikin tehty jotain rankempaa, käyty esim. koirauimalassa tai kylässä, niin silti iltaisin Aada useasti haluaa leikkiä. Joskus leikitään leluilla, piilotetaan ja etsitään niitä, usein Aada sekoilee ihan itsekseen lelujen kanssa - niin paljon hänellä on leluja ja kaikki niin rakkaita hänelle! On ollut mukava huomata, että aina Aada ei tarvitse meitä leikkeihinsä vaan se osaa viihdyttää itse itseään. Toki rakastaa huomiota yli kaiken ja onkin aika useasti läheisyydenkaipuinen ja hellyydenkipeä, jolloin hakeutuu minun tai Juhon kainaloon rapsutettavaksi.. kelpiet eivät ihan sylikoiria ole mutta meidän tyttö tykkää istuskella sylissä vieläkin!

"Mennään nukkuu" sanat kun sanoo ääneen, niin hetken päästä näky on tämä. Joskus pitkiksi venyneinä iltoina Aada tykkää itse hakeutua makuuhuoneeseen nukkumaan yksin, jos vaikka katsotaan jotain elokuvaa yömyöhään. Tämän kuvan ottohetkenä on varmaankin Juho ollut pelireissussa, sillä aina kun hän on yön pois kotonta, Aada hakeutuu hänen puolelleen sänkyä nukkumaan. Ja kyllä, meillä koira nukkuu sängyssä ja se on ihanaa se! Päätimme jo ennen kun Aada tuli meille, että koira saa tulla sitten sänkyyn kun itse osaa/pystyy tulemaan sinne. Tarkoittaen siis sitä, että sitten kun jaksaa hypätä niin korkealle. Pienenä pentuna Aada nukkui sängyn vieressä omassa pedissään hienosti. Kasvettuaan pedistä yli hän rupesi kiipeämään sängylle ja lopulta löysi lempipaikkansa meidän jalkopäädystä. Aamuisin heti silmäni avattua usein jalkopäädystä ryömii uninen kelpie, viruuttaa itsensä tikkusuoraksi silakaksi ja haukottelee oikein kovaan ääneen.