Sekalaisia kuvia

Tässä viime aikoina on meininki pysynyt aika lailla samana - on treenailtu rallytokoa, on treenailtu taas yksinoloa pienen tauon jälkeen kun miulla alkoi kesätyöt, sitten ollaan treffailtu koirakavereiden kanssa. Semmoista tasaisen reipasta arkea! Tässä kuvien muodossa taas pientä päivitystä meidän elämästä.

Olimme päättäneet, että yhteisen vapaapäivän kunniaksi lähdemme koko pienen perheen voimin johonkin ulkoilemaan. Paikaksi valikoitui tällä kertaa Savitaipaleella sijaitseva Orrain luontopolku. Maisemat olivat ihanan metsäisiä, aika korkealla liikuttiin välillä ja näkymät sieltä alas järvelle olivat kyllä hienot! Pieni sade yllätti meidät, joten 7 kilometrin lenkki sai riittää - kokonaisuudessaan tuota Orrainpolkua pääsisi kiertämään ainakin 10 kilometrin verran. Aada nautiskeli luonnossa liikkumisesta ja hajuja oli paljon! Ja kylläpä tuo reissu väsytti, meitä kaikkia. Juomataukoja sai pitää useamman kerran, sillä maasto oli paikoittain todella haastavaa ja jyrkkää

.

Alvin & Aada - mikä kaksikko. Nämä kaksi tulevat juttuun niin hyvin, ja heillä on ihan omat juttunsa! Alvin on tosi nätisti Aadan kanssa, leikkii paljon ja nätisti, komentaa jos tarvitsee ja putsaa korvat, silmät ja vaikka suunkin. Nähdään lähes joka päivä, kun käyn vanhemmillani kyläilemässä. Se on kyllä iso etu, kun vanhemmat asuvat niin lähellä. Aada tykkää käydä siellä aina leikkimässä iskä-Tarmon ja Alvinin kanssa. Tarmo leikittää omalla tavallaan Aadaa - leikit näyttävät rajummilta, mutta silti se on leikkimielistä. Tarmo ja Aada juoksevat pihaa ympäri kilpaa aina kun näkevät. Hyvin jokainen löytää tässä laumassa paikkansa. Aada pärjää kahden uroksen kanssa tosi hyvin - on pärjännyt ihan pienestä pitäen. Aada osaa olla napakkana mutta alistuu kyllä vanhemmille.

Kas näin venyy kelpietyttö kun näkökentässä on sorsa! Lenkkipolkujemme varrella törmäämme usein, lähes joka kerta erilaisiin lintuihin. Aada tykkäisi vaania ja tuijotella niitä vaikka kuinka paljon. Tässä kuvassa siis törmäsimme yksinäiseen sorsaan, joka oli lammessa. Aada jähmettyi tuohon asentoon ja tuijotti sitä - tässä seisottiin useita minuutteja kun sorsa ja koira pitivät tuijotuskilpailua.

Täytyy vielä jakaa tännekin nämä miun "do it yourself"-rallytokokyltit. Näitä on käytetty paljon ja ollaan kyllä havaittu nämä erittäin näppäriksi. Kylttitelineet ovat siis vanhoja kulmalukkokansioita. Ohuimpia kansioita olen vahvistanut paksulla pahvilla, niin pysyvät napakasti pystyssä. Kansion molemmille puolille nidoin muovitaskut kiinni - näin kylttipapereita on helppo vaihtaa ja ennen kaikkea se hoituu nopeasti. Kyltit ovat siis kaksipuolisia, eli se helpottaa radan tekoa jos tulee suunnanvaihtoja. Näin jälkiviisaana varmaan paksutkin mapit joissa on siellä sisällä ne rengaskiinnitykset, olisivat vielä napakampia ja vahvempia. Mutta nämä sopivat tällä hetkellä oikein hyvin meidän treeneihin!