Hiljaiseloa

...nimittäin meidän kotona viime päivinä. Miulta hävisi flunssan mukana ääni kokonaan, joten tässä ollaan pari päivää menty ihan hissukseen ja pakolliset höpötykset on hoidettu kuiskaamalla. Aada ihmettelee, miksi tuo puhuu noin hiljaa, eikä oikein tiedä että tottelisiko sitä vai ei... noh onneksi tämä tauti on jo pois päin menossa ja toivon mukaan loppuviikosta saisin ääneni takaisin.

Tämän kuvan jälkeen seuraavana päivänä satoi maahan ensilumi

Tulevana viikonloppuna meillä onkin ensimmäinen Match Show ikinä. Kivaa päästä harjoittelemaan oikeita näyttelyjä ajatellen. Myös muuta kivaa on tulossa, aina niin ihanaa kun on jotain mitä odottaa. Sisko-Ruska omistajineen saapunee parin viikon kuluttua meidän luo joten silloin on luvassa paaaljon pentuleikkejä ja ollaan me myös vähän treenejäkin suunniteltu. Sunnuntaina on vuorossa tokokurssin viimeinen kerta. Ja jotta emme suinkaan jäisi toimettomiksi, alkaa meillä heti perään ensimmäiset näyttelykoulutukset! Niiiin jännittävää.

Missä kelpie? Aada rakastaa juoksennella noissa lehtikasoissa ja sinne olisi päästävä joka lenkin yhteydessä...

Loppuvuosi on mukavaa aikaa, kun vain jaksaa suunnitella asioita. Syksyn ja tulevan talven harmaus ei meitä hidasta, päin vastoin odotan innolla tulevia asioita. Näyttelyiden suhteen meidän tilanne on hyvä: ollaan harjoiteltu kiitettävän paljon seisomista ja liikettä. Ne alkavat olemaan jo hallussa ja Aada selkeästi tietää mitä tekee. Joulukuussa häämöttävää Helsingin Voittaja-näyttelyä ajatellen olemme siis oikein hyvällä mallilla, ja voidaan lähteä sinne reippain ja avoimin mielin.

Viikonloppuna Aada oli yhden yön vanhempieni luona, ja sieltä kotiuduttuaan hänen perusasento oli aika pitkälti tämän näköinen! Rankkoja reissuja..

Viime viikon kuvasatoa vielä