Hajujen jäljillä

Viime torstaina olimme varanneet Pinjan kanssa meille ja kahdelle koiralle tutustumistunnin noseworkin alkeisiin. Aadan seuraksi mukaan tutustumaan pääsi Alvinin sisko Tamsku. Lajina nosework on miulle aika tuntematon, tiedän kuitenkin suurin piirtein lajin idean ja pyrkimyksen. Eukalyptus on siis se haju, mitä koirille ruvetaan alusta alkaen opettamaan tutuksi ja myöhemmin koirat sitten etsivät tätä tuoksua eri paikoista.

Tehtäviä oli erilaisia, aloitettiin sillä että koirat saivat tutustua koreihin ja laatikoihin mistä mahdollista hajua etsitään. Koreihin tutustumisen jälkeen koirat saivat haistella purkkeja joissa oli eukalyptusuutetta sisällä. Tästä sitten palkka aina kun koira nuuhki purkkia. Aada yritti alkuun koskea purkkeja tassulla - ymmärsi kuitenkin nopeasti että pelkkä nuuhkiminen riittää.

Sitten etsittiin nameja, joita oli piilotettu tuoleihin. Tässä tehtävässä Aada rauhoittui huomattavasti, ja alkupuolen täpinöinti ja häsläys jäivät kokonaan pois. Tähän Aada joutui oikein keskittymään ja se nuuhki tuolit hirmu tarkasti läpi. Kun koirat löysivät namit tuoleista, laitettiin sen jälkeen vain yksi eukalyptukselle tuoksuva täppä tuolin kulmaan piiloon, koiran piti sitten tämä löytää. Tarkkanenäiset kelpiet löysivät nämäkin!

Kaiken kaikkiaan nosework oli koirille varmasti mieluisa laji ja miun mielestä hyvin mielenkiintoinen! Tunnin nuuhkiminen väsytti koiraa kovasti ja illalla olikin hyvin rauhallinen kelpie sohvan nurkassa. Varmasti kokeillaan uudelleen jonain päivänä. 

Teemu oli mukana kuvaamassa meidän tuntia - kiitos hienoista kuvista!

Tässä kohtaa odotimme omaa vuoroamme kun Tamsku oli nuuskimassa tuoleja - Aada ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroaan.. hyvää harjoitusta tämäkin odottelu!

Perjantaina aamupäivällä käytiin tekemässä kevään ekat jäljet metsässä - tässäkin yksi laji josta tykkään kovasti, ja haluan ehdottomasti oppia lisää. Seurana ja opettajina olivat Kuura ja Susku, kiitos mukavasta retkestä! Näitä ehdottomasti lisää. Aada on ymmärtänyt jäljestämisen idean, viime syksynä käytiin pari kertaa metsässä, ja nyt jo huomaa miten hyvin Aada on sisäistänyt jutun juonen.

Tässä oli Aadan "äitienpäiväkortti". Uuden asuntomme parvekkeesta on tullut nyt kevään myötä yksi Aadan lempparipaikoista - siellä otetaan aurinkoa aina kun se sattuu paistamaan!